Sari Essayah Eduskuntavaalit


1999 ←
16. maaliskuuta 2003→ 2007

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
100 paikkaa tarvitaan enemmistöön
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja Anneli JäätteenmäkiPaavo LipponenVille Itälä
Puolue KeskustaSosiaalidemokraatitKokoomus
Johtaja alkaen 2002 1993 2001
Viime vaalit 48 paikkaa, 22,40 % 51 paikkaa, 22,86 % 46 paikkaa, 21,03 %
Saadut paikat 555340
Paikkojen muutos 7 2 6
Äänet 689 391 683 223 517 904
Kannatus 24,69 %24,47 %18,55 %
Muutos 2,3 %-yks. 1,6 %-yks. 2,5 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Suvi-Anne SiimesOsmo SoininvaaraJan-Erik Enestam
Puolue VasemmistoliittoVihreätRKP
Johtaja alkaen 1998 2001 1998
Viime vaalit 20 paikkaa, 10,88 % 11 paikkaa, 7,27 % 11 paikkaa, 5,12 %
Saadut paikat 19148
Paikkojen muutos 1 3 3
Äänet 277 152 223 564 128 824
Kannatus 9,93 %8,01 %4,61 %
Muutos 1,0 %-yks. 0,7 %-yks. 0,5 %-yks.

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue
 
Johtaja Bjarne KallisTimo Soini
Puolue KristillisdemokraatitPerussuomalaiset
Johtaja alkaen 1995 1997
Viime vaalit 10 paikkaa, 4,17 % 1 paikka, 0,99 %
Saadut paikat 73
Paikkojen muutos 3 2
Äänet 148 987 43 816
Kannatus 5,34 %1,57 %
Muutos 1,2 %-yks. 0,6 %-yks.

Suomen 34. eduskuntavaalit järjestettiin 16. maaliskuuta2003. Suurimpia voittajia olivat sosiaalidemokraatit ja keskusta, joista jälkimmäiseksi mainittu nousi suurimman puolueen asemaan ja sen ansiosta hallituksen johtoon. Paavo Lipposen kahden laajapohjaisen "sateenkaarihallituksen" jälkeen muodostettiin kapeapohjaisempi punamultahallitus, Anneli Jäätteenmäen hallitus, josta mm. kokoomus ja vasemmistoliitto jäivät pois. Jäätteenmäen hallitusta seurasi pääministerin vaihduttua Vanhasen I hallitus.

Vaalikamppailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalitaistelun kuumimmaksi aiheeksi nousi SDP:n ja keskustan puheenjohtajien Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välille syntynyt riita. Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli antanut väärän kuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tavattuaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin vierailullaan Valkoisessa talossa joulukuussa 2002. Jäätteenmäen mukaan Yhdysvalloissa uskottiin Suomen olevan mukana Yhdysvaltain johtamassa liittoumassa, joka valmisteli hyökkäystä Irakiin. Lipponen kiisti jyrkästi Jäätteenmäen syytökset ja vakuutti Suomen puolueettoman linjan olevan täysin Yhdysvaltain johdon tiedossa.[1]

Puheenjohtajien väittely jatkui vaalipäivään saakka ja terävöityi, kun iltapäivälehtiin vuoti ulkoministeriön salaisia muistioita Suomen ja Yhdysvaltain suhteista. Muistioissa oli tietoja muun muassa Lipposen ja Bushin tapaamisesta sekä suomalaisdiplomaattien osallistumisesta Yhdysvaltain ulkoministeriön tilaisuuksiin Washingtonissa. Lipponen pahastui syvästi Jäätteenmäen väitteistä ja vaati tältä julkista anteeksipyyntöä. Kiistan vuoksi puheenjohtajien välit tulehtuivat niin pahoin, että Lipponen jättäytyi pois Jäätteenmäen hallituksesta ja siirtyi eduskunnan puhemieheksi. Itse vaalissa Lipponen nousi oman vaalipiirinsä Helsingin ja koko maan äänikuninkaaksi. Äänestystilastosta ilmeni, että hän oli saanut huomattavan osan kannatuksestaan suurituloisten helsinkiläisten asuinalueilta, joilla vastaavasti kokoomus kärsi menetyksiä. Vaalien eniten huomiota herättäneisiin ehdokkaisiin kuulunut entinen ammattinyrkkeilijä, perussuomalaisten Tony Halme puolestaan keräsi jättipotin niiltä alueilta, joilla asuivat pienituloisimmat helsinkiläiset. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran.[1]

Vaalien äänikuningattareksi nousi entinen Miss Suomi, Keskustan Tanja Karpela, ja hyvä äänisaalis pohjusti hänen nousuaan Jäätteenmäen hallituksen kulttuuriministeriksi. Kokoomus sai vaalien alla negatiivista julkisuutta. Entinen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Sirpa Pietikäinen jäi pari kuukautta ennen vaaleja kiinni rattijuopumuksesta ja luopui ehdokkuudestaan. Kansanedustaja Leena Harkimon puoliso, liikemies Hjallis Harkimo erosi vaimostaan juuri ennen vaalipäivää ja muutti asumaan Vihreiden kansanedustajan Merikukka Forsiuksen luokse. Lehtiotsikoihin nousseesta kolmiodraamasta huolimatta sekä Leena Harkimo että Merikukka Forsius uusivat eduskuntapaikkansa. Vaikka Kokoomus kärsi vaalitappion, puolueen puheenjohtaja Ville Itälä kokosi oman vaalipiirinsä Varsinais-Suomen suurimman ja koko maan toiseksi suurimman henkilökohtaisen äänimäärän.[1]

Irak-muistioista nousseen jupakan käsittely jatkui vaalien jälkeen ja se johti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon 18. kesäkuuta 2003 sekä muistioiden vuotajaksi paljastuneen tasavallan presidentin kanslian lainopillisen neuvonantajan Martti Mannisen erottamiseen virastaan. Tiedotusvälineissä tapaus sai nimen "Irakgate" viittauksena Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin eroon 1970-luvulla johtaneeseen Watergate-skandaaliin.[2]

Vaaliliitot ja vaalipiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kristillisdemokraatit menetti kolmanneksen kansanedustajistaan, vaikka puolueen äänimäärä kasvoi 1,2 prosenttiyksikköä. Syynä tappioon oli se, että puolue menetti edulliset vaaliliittonsa solmiessaan valtakunnallisen vaaliliiton kokoomuksen kanssa. Kokoomuksen äänimäärä väheni, ja vaaliliitolla oli merkitystä pääasiassa vain Lapin Kokoomuksen osalta, koska sillä varmistettiin puolueen ainut kansanedustajan paikka Lapin vaalipiirissä.

Ennen vaaleja oli siirretty Vammalan kaupunki sekä Suodenniemen ja Äetsän kunnat Satakunnan vaalipiiristäPirkanmaan vaalipiiriin; samalla Satakunta menetti yhden kansanedustajan paikan Pirkanmaalle.

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleissa valittuja uusia kansanedustajia olivat mm. Mikko Alatalo, Susanna Haapoja, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara (Kesk.), Eero Heinäluoma, Miapetra Kumpula, Satu Taiveaho ja Jutta Urpilainen (SDP), Sirpa Asko-Seljavaara, Jere Lahti, Martin Saarikangas, Arto Satonen ja Jan Vapaavuori (Kok.), Tarja Cronberg ja Jyrki Kasvi (Vihr.), Astrid Thors (RKP), Sari Essayah (KD), sekä Tony Halme ja Timo Soini (PS).

Eduskuntapaikastaan luopuivat muun muassa Keskustan Esko Aho, Sulo Aittoniemi ja Paavo Väyrynen, Kokoomuksen Hanna Markkula-Kivisilta, Sauli Niinistö ja Riitta Uosukainen, sekä RKP:n Klaus Bremer. Eduskunnasta putosivat mm. Kokoomuksen Kalervo Kummola, Markku Markkula ja Martti Tiuri, sekä liberaalien Seppo Kanerva. Eduskuntaan palasivat muun muassa Keskustan Kauko Juhantalo, Kokoomuksen Kalevi Lamminen sekä SDP:n Matti Ahde.

Ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat mm. Tapani Kansa (SDP), Olli Oikarinen (Kok.), Raija Pelli (Kesk.), Tea Vikstedt-Nyman (Vas.), Henry "Remu" Aaltonen, Ilkka "Frederik" Sysimetsä ja Jani "Wallu" Valpio (Lib.), Arja Saijonmaa (RKP) ja Kari Peitsamo (SKP) sekä Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy -puolueen listoilla olleet niin kutsutut Euran Daltonit eli veljekset Lasse, Leevi ja Pekka Koistinen. Vuoden 2000 presidentinvaalissa perussuomalaisten ehdokkaana ollut Ilkka Hakalehto oli nyt Muutosvoimat Suomi -puolueen kansanedustajaehdokkaana.

Alkaneella vaalikaudella tapahtui kaksi loikkausta. Lyly Rajala siirtyi Kristillisdemokraateista Kokoomukseen joulukuussa 2003 ja Keskustan Seppo Lahtela lokakuussa 2006.

Vaaleihin osallistui 18 rekisteröityä puoluetta. Vaalien jälkeen puoluerekisteristä poistettiin Eläkeläiset Kansan Asialla, Kirjava "Puolue", Kommunistinen Työväenpuolue ja Suomen Kommunistinen Puolue sekä Suomen maaseudun puolue, joka oli ajautunut konkurssiinvuoden 1995 vaalien jälkeen. EKA, KTP ja SKP palasivat myöhemmin takaisin rekisteriin.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

puolue äänet edustajat paikka-/
ääniosuus
lukumääräosuus
  Suomen Keskusta 689 391 +88 799 24,69% +2,3 55 +7 1,11
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 683 223 +70 260 24,47% +1,6 53 +2 1,08
  Kansallinen Kokoomus 517 904 −45 931 18,55% −2,5 40 –6 1,08
  Vasemmistoliitto 277 152 −14 523 9,93% −1,0 19 –1 0,96
  Vihreä liitto 223 564 +28 718 8,01% +0,7 14 +3 0,87
  Suomen Kristillisdemokraatit 148 987 +37 152 5,34% +1,2 7 –3 0,66
  Ruotsalainen kansanpuolue 128 824 −8 506 4,61% −0,5 8 –3 0,87
  Perussuomalaiset 43 816 +17 376 1,57% +0,6 3 +2 0,96
  Suomen Kommunistinen Puolue 21 079 +637 0,76% −0,0
Muutosvoimat Suomi 11 485 –  0,41% – 
Liberaalit 8 776 +3 582 0,31% +0,1
Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta 6 659 −3 719 0,24% −0,2
  Eläkeläiset Kansan Asialla 5 346 −105 0,19% −0,0
Suomen Kansan Sinivalkoiset 4 579 –  0,16% – 
  Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue 2 908 −547 0,10% −0,0
Suomi nousee – Kansa yhdistyy 2 640 –  0,09% – 
  Köyhien Asialla 1 448 –  0,05% – 
Yhteisvastuu puolue  404 –  0,01% – 
Muut (valitsijayhdistykset) 13 572 0,49% 1a
Yhteensä2 791 757+110 466100%200
3 suurinta 67,71% +1,4 148 +3 1,09
aFS – obundna (4 306 ääntä, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri)[8]
Lähde: Tilastokeskus[9]

Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalipiirimiehetmuutosnaisetmuutos
Helsinki 10 + 2 11 - 1
Uusimaa 20 + 1 13 -
Varsinais-Suomi 8 - 1 9 + 1
Ahvenanmaa 1 - 0 -
Satakunta 7 - 2 - 1
Häme 6 - 8 + 1
Pirkanmaa 9 + 1 9 + 1
Kymi 9 - 2 3 + 1
Etelä-Savo 5 - 2 1 -
Pohjois-Savo 9 + 2 1 - 2
Pohjois-Karjala 5 - 2 -
Vaasa 11 - 2 6 + 2
Keski-Suomi 5 - 1 2 + 1
Oulu 12 + 1 6 - 1
Lappi 6 - 1 - 1
Koko maa 125 - 1 75 + 1

Pudonneet ja valitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoomuksen vaalitappiossa kyseisen puolueen kansanedustajista Paula Kokkonen, Pirjo-Riitta Antvuori, Pekka Ravi, Martti Tiuri ja Pertti Mäki-Hakola eivät pystyneet uusimaan paikkaansa. Uusina taas valittiin mm. Sirpa Asko-Seljavaara ja Paula Risikko. SDP:n ja Keskustan voitettua vaalit takaisin eduskuntaan valittiin Arto Bryggare, Sinikka Hurskainen, Matti Ahde, Arja Alho, Jukka Roos, Reino Ojala, Markku Koski, Maija-Liisa Lindqvist ja Kauko Juhantalo. Myös kokoomuksen puoluesihteeri Heikki A. Ollila ja ikäpuhemieheksi noussut Kalevi Lamminen valittiin takaisin eduskuntaan. Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala valittiin takaisin ja muut eduskuntaan nousseet europarlamentaarikot olivat Marjo Matikainen-Kallström ja Astrid Thors. Voittajapuolueista taas putosi Anu Vehviläinen, Mauri Salo, Hannu Aho, Niilo Keränen, Tarja Kautto, Marja-Liisa Tykkyläinen, Marjatta Vehkaoja ja Rauha-Maria Mertjärvi. Puoluesihteerit Eero Heinäluoma ja Eero Lankia valittiin. Pienemmistä häviäjäpuolueista putosivat Matti Huutola, Håkan Nordman, Christina Gestrin, Leea Hiltunen, Jouko Jääskeläinen ja Marja-Leena Kemppainen. Voittajapuolueen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini valittiin eduskuntaan. Uusista ehdokkaista paljon ääniä saivat mm. Tony Halme, Sari Essayah ja Martin Saarikangas. Remonttiryhmästä SDP:hen loikannut Risto Kuisma piti paikkansa. Vihreä Liitto teki läpimurron Pohjois-Karjalan vaalipiirissä, kun sieltä nousi eduskuntaan Tarja Cronberg; hänet valittiin sittemmin puolueen puheenjohtajaksi.

Ehdolla eivät olleet enää Esko Aho, Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen, Tytti Isohookana-Asunmaa, Sulo Aittoniemi, Tapio Karjalainen, Pauli Saapunki, Ismo Seivästö, Riitta Uosukainen, Sirpa Pietikäinen, Kari Urpilainen, Kari Kantalainen, Marjatta Stenius-Kaukonen, Riitta Prusti ja Maria Kaisa Aula. Paluuyrityksissä epäonnistuivat Urpo Leppänen, Tauno Pehkonen, Tuija Pohjola, Pekka Saarnio, Helena Vartiainen, Arto Lapiolahti, Lea Mäkipää, Pertti "Veltto" Virtanen, Ville Komsi ja Kalle Könkkölä.

Eniten ääniä saaneet ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokasasettelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

puolue ehdokkaat
yhteensänaisiamiehiäkeski-ikävaalipiirit
Suomen Keskusta234 97 137 44,7 14
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue223 107 116 45,0 14
Kansallinen Kokoomus222 109 113 45,2 14
Vihreä liitto209 109 100 41,2 14
Vasemmistoliitto204 91 113 43,8 14
Suomen Kommunistinen Puolue172 49 123 48,9 14
Suomen Kristillisdemokraatit171 70 101 46,5 14
Muutosvoimat Suomi147 42 105 53,0 14
Ruotsalainen kansanpuolue89 37 52 44,7 6
Liberaalit75 18 57 44,9 14
Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue68 17 50 58,1 14
Perussuomalaiset65 16 49 51,0 14
Suomi nousee – Kansa yhdistyy30 1 29 29,8 6
Suomen Kansan Sinivalkoiset29 4 25 45,1 3
Köyhien Asialla26 18 8 49,5 1
Eläkeläiset Kansan Asialla25 7 18 60,9 8
Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta8 1 7 55,6 4
Yhteisvastuu puolue5 3 2 66,0 4
Valitsijayhdistysten ehdokkaat 27 12 15 41,4 6
Yhteensä2029808122146,215
Lähde: Tilastokeskus[11][12]

Vaalipiirit ja vaaliliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. abcUnto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 16.3.2003. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2004, s. 171–179. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  2. Mitä-Missä-Milloin 2004, s. 110–111.
  3. abcEduskuntavaalit - aikasarjat (Tilastokeskus)
  4. ↑Tilastokeskus
  5. ↑Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  6. ↑Puolueiden saamat äänimäärät (kaikki äänet, ennakkoäänet, vaalipäivän äänet) vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 1995 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  7. ↑Puolueiden äänimäärät ja hylätyt liput sekä ennakolta äänestäneet vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2003, pienet puolueet (Tilastokeskus 1.6.2005)
  8. ↑Riksdagsvalet 18.3.2007, Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)
  9. ↑Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952–467–350–9. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2018).
  10. ↑Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  11. ↑Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  12. ↑Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  13. ↑Ehdokkaat (Oikeusministeriö 14.3.2003)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat puolueet vaalipiireittäin.

– Yhtäkkiä tajusin, että olen johdossa, ja aika reippaasti. Siinä ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin lähteä painamaan täysillä ja katsoa jos vauhti riittää loppuun asti.

26-vuotiaalla Sari Essayahilla olivat urheilufraasit tehokäytössä, kun hän nappasi Yleisurheilun MM-kisoissa Stuttgartissa vuonna 1993 kävelyn 10 kilometrin maailmanmestaruuden. Juontaja Kari Mänty hehkutti, että Essayah avasi kisat tavalla, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan.

Arvailut olivat vähissä myös perjantaina, sillä Essayahin valinta kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi oli jo etukäteen niin varma, että toinen ehdokas, kansanedustaja Sari Tanus vetäytyi lopulta kisasta ennen äänestystä.

48-vuotiaan Essayahin nimi on vilahdellut kristillisten puheenjohtajaveikkauksissa jo yli vuosikymmenen ajan.

Paine kasvoi yhä, kun viime vuoden eurovaaleissa Essayah oli yksi ääniharavista, ja vaikka kevään eduskuntavaalit menivät kristillisiltä penkin alle, ilopilkku oli juuri Essayah, joka teki paluun eduskuntaan Savo-Karjalan äänikuningattarena.

Eduskuntapaikkaansa Essayah oli pohjustanut jo vuonna 2012 hankkimalla näkyvyttä presidentivaaleissa, joista tosin tuli jumbosija.

Torjui ylimääräisen puoluekokouksen

Eduskuntaan Essayah pääsi ensimmäistä kertaa vuonna 2003, mutta putosi seuraavissa vaaleissa. Eduskuntaryhmän puheenjohtajana toimineelle Essayahille aukesi kuitenkin pian paikka kristillisdemokraattien puoluesihteeriksi, kun edeltäjä lähti kesken kauden syyttäen tuen puutetta.

Kristilliset onnistuivat pelaamaan korttinsa oikein myös silloin, kun Essayah pääsi Timo Soinin (ps.) vanavedessä vuonna 2009 europarlamenttiin. Viime vuonna tie Brysselin koneeseen nousi ilman vaaliliittoa kuitenkin pystyyn, Essayahin äänisaaliista huolimatta.

Mepin paikan mentyä Essayah tipahti jälleen tyhjän päälle, ja hätäisimmät puuhasivat puolueessa jo puheenjohtaja Päivi Räsäsen syrjäyttämistä ennenaikaisessa puoluekokouksessa, jossa valtikka olisi luovutettu Essayahille, mutta suunnitelma ei hänelle kelvannut.

Essayah on perustellut, että ylimääräinen puoluekokous olisi repinyt puoluetta, vaikka lopputulos olisi ollut mikä tahansa.

Isättömyys tikun nokassa

Essayah on ihmetellyt sitä, että hänen isättömyytensä nousi presidentivaalien alla pohdinnan aiheeksi julkisuudessa. Hän tilitti aiheesta Kodin Kuvalehden jutussa vuonna 2012. (siirryt toiseen palveluun)

Suomalainen äiti ja marokkolainen isä erosivat ennen kuin Essayah oli täyttynyt vuoden, eikä isää sen jälkeen näkynyt vuosikymmeniin.

Entinen huippu-urheilija Essayah on saanut kuitenkin paistatella julkisuudessa rauhassa, sillä siinä missä hänen edeltäjänsä Päivi Räsäsen sanomisista on noussut meteli jos toinenkin, Essayah-kohuja saa hakea kuin yksityiskohtia hänen vaalirahoitusilmoituksistaan.

Essayah on kotoisin Pohjois-Savosta, Lapilahdelta, ja tulee helluntailaisen herätysliikkeen sisältä.

Syvästi uskonnollinen Essayah opiskeli urheilu-uransa loputtua evankelistaksi helluntailiikkeen opistossa.

Essayah suhtautuu aborttiin ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin tiukan kielteisesti. Hän on myös helluntailaisten tapaan vankkumaton Israelin ystävä.

Tulistui helposti

Helluntailaisuudesta tuli sata vuotta sitten köyhän kansan ja työväen herätysliike, mutta Essayahin sijoittumista poliittiselle kartalle siitä tuskin voi päätellä.

Kauppatieteen maisteri Essayah on profiloinut itseään talous- ja EU-asiantuntijana. Viime eduskuntavaaleissa hän vaati valtion velkaantumista kuriin ja julkisen talouden tehostamista.

Essayah mainosti myös pyrkimystään "sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, perheiden ja peruspalvelujen tukemiseen ja työllistämisedellytysten parantamiseen".

Opiskeluaikaisen urheilu-uransa ja valtakunnanpolitiikkaan lähtönsä välillä hän työskenteli vuosituhannen vaihteen kieppeillä business controllerina ja tilintarkastajana.

Essayahia on kuvattu tunnolliseksi ja työteliääksi.

Hän on myöntänyt olleensa helposti tulistuva, nimittäin lapsena.

Essayah on ollut vuodesta 1991 naimisissa erityislastenkodin ohjaajan ja entisen triathlonistin Robert Knappin kanssa. Heillä on kaksi tytärtä.

0 thoughts on “Sari Essayah Eduskuntavaalit”

    -->

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *